torstai 28. helmikuuta 2013

Sahanpurua kasvualustaksi

Törmäsin jonkin aikaa sitten kirjaan jossa mainittiin vähän erikoisimmasta kasvualustoista. Yksi näistä oli sahanpuru. Ajatus sahanpurusta jäi pyörimään päähän ja tutustuttuani kookokseen, ei sahanpuru tuntunut enää täysin utopistiselta. Käyttämäni sahanpuru on laadultaan sekalaista ja sisältää myös runsaasti kaarnaa. Viljo Puustjärvi kirjoittaa Kasvu ja kasvun hallinta kasvihuoneviljelyssä kirjassaan (s.119) juuri kaarnasta melko paljonkin. Kaarnasta on vähän tutkimustuloksia ja nekin ovat vielä ristiriitaisia. Kaarnan todennäköisesti sisältää kasveille haitallisia tanniineja, joista pääsee eroon kompostoimalla. Kaarnalla ei ole merkittävää ravinteiden pidätyskykyä ja se kuivahtaa helposti. Sahanpurussa oleva kaarna ei siis näyttäisi tuovan mitään hyvää lisäominaisuutta.

Nopeasti googlettaessa sahanpuru ei lopulta näyttänyt olevan niin erikoinen kasvualusta, mitä ensin saattoi olettaa. Oli miten oli, mutta tästä starttaa jälleen mielenkiintoinen kokeilu. Purple Bhut Jolokiat saavat jälleen toimia testikasveina.

IMG_1181
IMG_1186 IMG_1189

lauantai 23. helmikuuta 2013

CAP 502 avasi kukan

Olen innolla odottanut sitä koska CAP 502 avaa ensimmäisen kukkansa. Tänään se sitten tapahtui. Nuppuja noissa on ollut jo hyvän aikaa, mutta tovi ehti vierähtää ensimmäisen kukkasen avautumiseen.

IMG_1164

IMG_1151

 

 

 

 

 

 

 

CAP 502 on tämän kauden taimista ensimmäinen kukkija ja tämä tapahtui laskelmieni mukaan 71 päivää kylvöstä. Muissakin lajeissa näyttää olevan pieniä nupun alkuja, mutta seuraavia kukkijoita saadaan varmasti odottaa vielä pitkään.

CAP 502:t ovat kasvaneet reippainten ja ne ovat kasvaneet valoihin kiinni. Tosin ne ovat nyt valaisimien välissä, joten kasvu jatkunee kivuttomasti ohi valojen. 

IMG_1147

IMG_1161

Halkaisijaa kahdella suurimmalla näytti olevan 32-34cm ja korkeutta pöydän pinnasta 57cm. Pienin taimi oli kasvattanut mahtavat varkaat, jotka nipsaisin pois. Suurimmissa varkaita ei ollut.

torstai 21. helmikuuta 2013

Summausta sekä vinkkiä taimikasvatuksesta

Taimien kasvu on ollut poikkeuksellista aikaisempiin vuosiin nähden. Panostus tuo selkeästi tuloksia. Enemmän on siis edelleenkin enemmän, vaikka enemmän on tässä tapauksessa vielä melko vähän. Päätin nyt hieman kertoa miten olen tällä kaudella kasvatellut.

Idätyksen tein idätysboxissa ja siemenet itivät turpeesta. Lämpöä tuolla boxissa oli hieman vaihtelevasti 27-29 astetta. Lämpö tuotettiin valolla. Jos turve pääsi kuivahtamaan, kastelin sitä EC 1:n voimakkuuksisella lannoitevedellä. Lisänä oli myös CO2 kaasu, jota korvakuulolla päästin hieman laatikkoon. Todellisista CO2 arvoista ei ollut mittarin puutteen takia mitään käsitystä. Tällä hetkellä idätysboxissa on Carolina Reaperia ja 7 Pot Douglahia. Kuukausi tulee niiden osalta juuri täyteen, mutta mitään itämisen merkkejä ei ole. Lämpötila on ollut nyt korkeat 31-33 astetta.

Idätysboxista koulisin taimet suoraan 12cm:n purkkeihin. Tässä vaiheessa aloitin myös aktiivisemman lannoituksen. Lannoitteena oli Nutriforten tomaatti mansikka lannoitus. Kekkilän paprikan lannoitusohjetta ja paprikan viljelyopasta myötäillen tein Nutriforten lannoitteesta oman sekoituksen. Tavoitteena oli 1:1,2 N:K suhteella oleva kasteluvesi, jonka EC on 1. Käytin hyväkseni aikaisemmin laskemaani suhdetaulukkoa. Valitsin sieltä laimeimman liuoksen 1:1,2 N:K suhteella ja puolitin annoksen. Lannoitteen lisäsin normaalisti muutamaan litraan vettä. Koska vahvuus oli vielä korkea, lisäsin ämpäriin vettä samalla EC-mittarilla mitaten. Lopulta vahvuus vastasi tavoitetta. Helpottaakseni seuraavia sekoituksia, merkitsin vesitason ja kirjoitin lannoitteiden määrät ämpäriin.

IMG_1118


Koulintojen jälkeen taimien kasvu jatkui sisäkasvarissa. Sisäkasvarin idea lähti liikkeelle paremmin hallitusta tilasta. Pienempää tilaa on helpompi hallita niin lämmön kuin myös kosteuden suhteen. Vettä voi suihkutella myös vapaammin, eikä ikkunat likaannu tai seinät kastu.

IMG_1132

Lämmittimenä sisäkasvarissa on 1200 wattinen vanha auton sisälämmitin. Sen käyntiä kontrolloidaan termostaatilla. Koska termostaatissa on hystereesis, ei haluttu lämpötila vallitse kaiken aikaa. Tästä johtuen sisäkasvarin lämpötila on välillä 24-27°C. Kasvihuonemaisen rakenteen takia lämpö pysyy kohtuullisen hyvin ja näin vähentää lämmittimen käyntijaksoja. Koska lämmitin myös kuivattaa ilmaa, on ilman kosteutta hyvä tarkkailla jotenkin. Ilmankosteuden tarkkailuun käytän aivan tavallista hiuskosteusmittaria. Tavoitteena on pitää ilman suhteellinen kosteus välillä 50-70%. Korkea kosteus pitää vihannespunkit loitolla ja lisäksi chilit pitävät paprikan tavoin kosteasta ilmasta. Kosteutta on helppo lisätä paineruiskun kanssa. Suihkutettu vesi nostaa nopeasti ilman kosteutta.

IMG_1126

Jos kosteus pitää punkit loitolla, vastaavasti se parantaa harsosääskien oloja. Harsosääsket munivat ja lisääntyvät hyvin kosteassa kasvualustassa. Kosteassa kasvualustassa harsosääsken toukat syövät taimien juuria ja siten vahingoittavat ja hidastavat pienten taimien kasvua. Lentäviä harsosääskiä voi pyydystellä mm. kelta-ansoilla. Kasvualustan pinnan kuivahtaminen aina välillä rajoittaa hieman sääskien määrää. Se ei kuitenkaan poista jo syntynyttä harsosääskiongelmaa.

Kasvualustana käytän turvetta. Tarkemmin sanottuna Kekkilän karkeaa White 620 pH 6,0 ammattiturvetta. Chilit pitävät karkeasta kasvualustasta. Kun kasvualusta on karkeaa ja siten hyvin kuohkeaa, juuristo hengittää paremmin. Karkea turve ei tarvitse kuohkeuttajia enää lisää. Päältäpäin tapahtuva kastelu voi painaa kuohkeankin turpeen kasaan, joten purkin vaihdon yhteydessä pienen määrän lisäys perliittiä voi olla aiheellista.

Altakastelumatto tasoittaa purkeista tihkuvan ylimääräisen kasteluveden laajemmalle alueelle ja palauttaa kosteuden takaisin taimien käyttöön kasvualustan alkaessa kuivua. Kastelun voi myös toteuttaa maton kautta kastelemalla. Itse käytän molempia.

Vaikka turpeen pitäisi olla tuholaisvapaata, viime kauden harsosääskitappelun takia oli käytettävä turve järkevää kuumentaa. Muutamia eriä kuumensin kattilassa, jota pidin 150°C uunissa 15 minuuttia. Puolivälissä hieman sekoittelin turvetta. Tästä huolimatta harsosääskiä ilmaantui. Harsosääsket munivat säkkeihin niiden ilmareikien kautta. Oma tai kaupan varastoinnin aikana harsosääskille otollisessa oloissa säkki saastuu. Koska turve on myös hyvä eriste, riitti katastrofiin yksi huonosti kuumennettu kattilallinen. Jatkossa kuumensin turpeen huomattavasti ohuempina kerroksina pellillä, jotta tasainen kuumeneminen olisi taatumpaa. Huom! Kuiva turve ja kuuma uuni ovat paloherkkä yhdistelmä. Varmista aina ettei kuumennettu turve aiheuta palovaaraa! Liian kauan, liian kuumassa uunissa kuumennettu turve voi alkaa kytemään ja kyteä pitkiä aikoja salakavalasti.

Kun koulitut taimet ovat hieman saaneet kokoa 2-3 viikon kuluessa, olen siirtynyt vahvempiin lannoituksiin. Kekkilän paprikan lannoitusohjeessa ja paprikan viljelyoppaassa annetaan hieman eriävät ohjeet. Päätin seurata Kekkilän ohjetta ja tein hieman laimeamman kasteluveden. Lannoitteena käytin Kekkilän Turve Superexiä ja Yaran Calcinittia. N:K suhde jälleen 1:1,2 ja EC 2,1. Annoksina 10 litraan vettä nuo tekevät 9,4g ja 9,6g. Kastelu 2-3 kertaa viikossa tarpeen mukaan. Kastelutarpeen olen todennut pienellä sormitunnustelulla.

IMG_1130

IMG_1143

Lannoitteiden punnitseminen on tarkka tapa. Ostamani koruvaaka on osoittautunut tässä näppäräksi. Kiinteät lannoitteet on helppo lisätä tulitikkuaskin sisäosaan, josta punnitun annoksen voi helposti kaataa sekoitusastiaan. Nestemäisten lannoitteiden annostus onnistuu toki myös punnitsemalla, mutta myös niiden ruiskuannostelu on melko tarkkaa. Pienempiä määriä annosteltaessa 1 millilitran ruisku on ehdoton. EC-mittari eli johtolukumittari on ehdoton kun lannoiteveden vahvuutta tarkastellaan. Säkeissä myytävistä lannoitteista kannattaa ottaa pienet määrät aina kerralla käyttöön. Tiiviissä hillopurkissa lannoite melko hyvin suojattu kosteudelta. Kosteutta voi vielä torjua silicapussilla, jonka voi laittaa lannoitteen päälle.

Lannoitteiden lisäksi on tärkeää muistaa myös valo. Valo, lämpö ja lannoitteet kulkevat käsikädessä. Jos valoa ja lämpöä on vähän, ei lannoituskaan voi olla suuri. Valaistuksena käytän itse tekemiäni ledivaloja, joilla saavutetaan purkkien tasolla n. 3000 luxia. Kasvien kasvaessa itse purkit toki jäävät varjoon, mutta korkeammalla olevat lehdet saavat hieman enemmän valoa. Valot ovat 14 tuntia päällä ja päivisin apuna on ikkunan ja muovin läpi tuleva auringonvalo.

IMG_1117


Tällä kaudella testaan myös nestemäisiä lannoitteita. Koska testi rajoittuu käytännössä vain yksittäisiin chileihin, ei lannoitevettä tarvita kerralla paljoa. Lisäksi sekoitetut biopohjaiset lannoitteet neuvotaan käyttämään nopeasti. Tämä tarkoittaa ettei kerralla voi sekoittaa suuria määriä. Pienen määrän lannoitevettä voi valmistaa juoma- tai urheilupulloon. Sporttikorkin avulla juomapullostakin annostelu on helppoa ahtaassakin paikassa.

IMG_1138


Kanankakkaa. Huomasit varmasti, että vihreässä pullossa lukee kanankakkaa. Tämäkin liittyy lannoitetestaukseen. Päätin täysin kokeellisesti testata pelkällä kanankakalla lannoittamista. Kivivillaan koulittu Purple Bhut Jolokia saa tästä edes vain veteen sekoitettua kanankakkaa. Laskin Biolan Luonnonlannoite kanankakka + merilevä lannoitetta typpi määrältä samaksi Nutriforten kasvujakson kanssa. Tässä kohtaa on huomioitava, että N:K suhde on 2:1 eikä paprikalle suositeltu 1:1,2. Tosin jälkimmäinen ei ihan toteudu Nutriforten annostelussakaan, mutta se on kuitenkin kalium painotteinen. Katsotaan mitä tapahtuu.

IMG_1100


Kanankakkaa innoitti kokeilemaan taimi, jota olen lannoittanut Bio Cannalla. Kaksi taimea joista toinen on saanut Bio Cannaa ja toinen Superexiä. Molemmat sijaitsevat vierekkäin keskellä kasvivalon alla ja ovat siis  saman arvoisessa sijainnissa. Yksi taimi ei kerro mitään, mutta jokseenkin luomu lannoitettu näyttää vihreämmältä ja vähän tuuheammalta.

IMG_1104

IMG_1105

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kookosta kokeilemaan

Kookoksen kuoresta saatava kookoskuitu on hieman outo ja tuntematon kasvualusta Suomessa. Syy lienee aineen eksotiikassa, mutta myös turpeessa, jota täältä on helppo saada. Kookoskuitua on kuitenkin käytetty maailmalla kasvualustana yli 100 vuotta. Erityisesti sitä käytettään maissa jossa turve on harvinaista ja turpeen käyttöä ei siellä pidetä ympäristöystävällisenäkään.

Kookoksen testaus on ollut pitkään mielessä ja nyt päätin tarttua tuumasta toimeen. Helpolla ja halvalla kookoksen testailuun pääsee kookosharkolla. Nyt kun Ikean valikoimista poistui Kokosnöt, hankin omani Pavunvarresta.

IMG_0781

Bio Novan harkko oli näppärän kokoinen. 4cm x 12cm x 23cm kokoinen harkko on pieni ja kevyt. Punnitsin harkon painoksi pirulliset 666 grammaa. Tästä pitäisi siis tulla likimain 10 litraa valmista kasvualustaa.  Kuutio on kuivaa ja prässättyä kuitua. Jotta kuutio saadaan turpoamaan, siihen neuvotaan lisäämään 3,5-4 litraa vettä. Itse lisäsin 5,5 litraa. Kuutioon voi lisätä vähitellen vettä, kunnes kyllästymispiste löytyy ja turpoaminen loppuu.

IMG_0787
IMG_0788
IMG_0789
IMG_0790IMG_0791
IMG_0792
IMG_0793
Kuutio alkoi turpoamaan nopeasti ja saavutti lähes maksimaalisen laajenemisen kahdessa tunnissa. Prosessia voi toki nopeuttaa rikkomalla harkon aikaisemmassa vaiheessa.

 

IMG_0794 IMG_0802
Märkä kookos ei juuri haissut miltään, joka oli melko yllättävää. Laajentunut harkko mureni helposti. Täyteen kuohkeuteen kookos pääsi ämpärissä jossa vispasin sen kuohkeaksi porakoneella ja laastinsekoitusvispilällä. Kookos oli rakenteeltaan erittäin rakeista. Se toi mieleen kahvinporot jonka sekaan oli sekoitettu koiran karvoja.

IMG_0806 Sekoitin kookoksen sekaan vielä 30% perliittiä. Myöhemmin totesin perliitin aivan turhaksi, koska kookos on oikeasti todella ilmavaa ja näin ollen lisäkuohkeuttajia ei tarvita. No, tulipa tämäkin sitten opittua hieman kantapään kautta.

 

Kookoskuituun valitsin lajikkeeksi Fataliin (C.Chinense). Tuolle löytyy verrokki taimia ja myöhemmin kasvu jatkuu Air Potissa. Koska kylvöt ovat melko pitkälti tehty, oli turpeessa kasvanut Fatalii siirrettävä kasvualustasta toiseen. Koulinnathan tein 12cm:n ruukkuihin ja kasvualustan vaihdon jälkeen kasvu sai luvan jatkua samassa ruukussa.

 

IMG_0889Otin turpeet pois mahdollisimman hyvin. Hentojen juurien ympärille piti kuitenkin jättää hieman turvetta.



IMG_0897
Kookos osoittautui tässä kohtaa ensimmäistä kertaa erittäin kuohkeaksi. Turvetta käsitellessäni varon tumppaamasta ainesta piukkaan. Kookos oli kuitenkin niin kuohkeaa, että sitä piti erikseen painaa kasaan taimen pystyssä pitämiseksi.



IMG_0898
Fatalii oli tämän näköinen päältä kasvualustan vaihdon yhteydessä.

 

…ja kaksi viikkoa myöhemmin.
IMG_1071
IMG_1077

Vaikka kasvualustan vaihto tässä vaiheessa on varmasti ollut nuorelle taimelle rankka kokemus, on Fatalii selvinnyt siitä loistavasti. Se on jatkanut kasvuaan. Toki kasvu on jarruttunut varmasti omaan kömpelyyteenikin. Kookos nimittäin on ilmava ja ilmavana se kuivuu nopeasti. Siinä missä olen turvetaimia kastellut 2-3 kertaa viikossa, saisi kookosta kastella 3-4 kertaa. Kookos on varmasti hyvä kasvualusta sellaiselle joka kärsii taipuvuudesta liikakasteluun. Pieni ylikastelu ei siis ole haitaksi ja ruukun alla oleva altakastelumatto tasapainottaa näppärästi kosteuden saantia. Kasvualustan vaihdosta lähtien olen tätä yksilöä kastellut vain Cannan Coco lannoitteella. Itse lannoitteesta sitten myöhemmin lisää. Kookos on ollut jo nyt mielenkiinnon arvoinen. Tarina ei lopu tähän ja kasvua seurataan varmasti vielä useaan otteeseen.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Hieman valoa vesiviljelyyn

Vesiviljelyn chilit ovat saaneet kärsiä valojen puutteesta jo pitemmän aikaa. Nyt kaivoin ikivanhat kasvatusvaloni esille rakentelin niistä valot vesiviljelylle. Ratkaisu on tilapäinen, mutta toivottavasti kasvu lähtisi tuolla nyt käyntiin. Perliitti tuntui myös melko kuivakalta, joten lisäsin samalla kastelukertoja.

IMG_1040



IMG_1053


IMG_1045

IMG_1058




IMG_1057

 

Ja vähän muitakin kuvia sisäkasvarista.

IMG_1046

IMG_1047

IMG_1054

IMG_1061

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Sponssia Parocilta

Ihmettelyt kivivillan kanssa jatkuvat. Viimeksi vähän harmittelin COS 5:n vaikeaa saatavuutta rautakaupoista ja ongelma ratkesi suoraan Parocin taholta. Sain nimittäin suoraan tehtaalta pari uunituoretta levyä testeihin ihmeteltäväksi. Jos homma toimii, niin kanavia luvattiin sitten ihmetellä lisää. Ensivaikutelma levystä on hyvä ja viime jutussa ollut kivivilla, jota epäilin “cossiksi”, ei olekaan tätä samaa.
Jostakin olen lukenut, että rakennusvilla ja kasvatusvilla on samaa tavaraa. Tämä väite on ehkä osittain ihan totta. Levyt luovuttanut henkilö hieman valaisi asiaa. Vaikka tuotteet olisivat ulkoisesti yhteneviä, on niissä eri sidosaineet. Sidosaine saa levyn toimimaan halutulla tavalla. Rakennuskivivilla hylkii vettä ja kasvatusvilla taas imee vettä. Pientä vinkkiä muunnokseen sain, mutta katsotaan millainen vettyminen sillä saavutetaan. Parochan on valmistanut aikoinaan kasvatusvillaa, mutta ei juuri kyseisellä tehtaalla josta levyt sain.
Mielenkiinnolla siis testaamaan oikeaa Parocin COS 5 levyä.
IMG_1031
IMG_1035

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kivivillaa ja MV-muovia

Kyselin jo jonkin aikaa sitten mustavalkoisen muovin perään. Kasvihuoneessa olisi tarkoitus käyttää sitä heijastinmuovina samaan tapaan mitä ammattihuoneissakin. Koska muoville oli mielessä toinenkin käyttökohde, myös MV-muovin kuumasaumattavuus kiinnosti. Kysely Pavunvarteen tuotti siinä määrin tulosta, että sain koepalan muovia testattavaksi. 
Koepala olikin sen kokoinen, että pääsin testaamaan muovin käyttäytymistä ihan paremminkin. Koska tällä kulmakunnalla ei tunnu saavan helposti pitkää kasvatuskivivillapötköä, päätin yrittää itse sellaisen tekoa.
IMG_0936 Ostin rautakaupasta Parocin 150mm eXtra villapaalin. Kivivillan paksuus oli merkittävä, koska tuolloin kuidut saadaan oikeaan suuntaan kasvatuspötköön. Tällöin levyn sivuista tulee ala- ja päälipuolet. Kivivillan ominaisuuksien eroja tulikin hieman ihmeteltyä jo aikaisemmin.

IMG_0716 MV-muovin leikkaaminen on helppoa. Aloitin pussin teon paalille mittaamalla paalin ympärysmitan ja vähensin siitä pari senttiä. Leikkauslinjojen kannattaa olla suoria, koska se helpottaa jälkimmäisiä vaiheita.

IMG_0719 Koska sauma tehdään silitysraudalla, pitää itse muovi suojata. Helpoiten sauman kuumennus ja suojaus onnistuu leivinpaperilla. Leikkaamalla 2cm syvän kaksinkerroin taitetun suikaleen leivinpaperista, saa helposti tehtyä saman paksuisen sauman koko matkalle. Tässä olen kääntänyt muovin valkoiset pinnat vastakkain, jolloin saan itse saumasta siistin ja ylimääräiset muovit jäävät piiloon pussin sisäpuolelle.

IMG_0721
120°C rauta ei ainoastaan sulata, vaan saa PE-muovin vetäytymään.
MV-muovin saumaus kuten lähes kaikkien PE-muovien kuumasaumaus on haastavaa. Kuvan kohdassa on kaksi virhettä. Rauta on ollut liian kuuma sekä se on käynyt liian lähellä suojaamatonta muovia. Silitysraudan lämpötilaa on vaikea kontrolloida sen karkean termostaatin takia. Oikea lämpötila on n. 90-100°C, jolloin ohut muovikalvo vaatii hetken lämmittämistä ja painamista. Raudasta riippuen sopiva lämpötila saavutetaan suunnilleen ja•• puolivälissä.

IMG_0724 Hyvin prässääntynyt sauma on siisti ja se ei ole vetäytynyt. Raudan kanssa saa olla tarkkana. Harjoittelu auttaa ja kannattaa tässäkin hommassa. Onnistunut saumaus on yhtä luja kuin itse muovikin on.

IMG_0725 Kun lämpötilat ja tekniikka on jokseenkin hallussa, saumaus onnistuu melko kivuttomasti.

Kun pussin pitkä sivu oli saumattu, pussi käännettiin ympäri. Toinen pää saumattiin umpeen ja leikattu kivivilla työnnettiin sisään. Kun pussin pituus oli selvillä, leikattiin ylimääräiset pois ja toinenkin pää saumattiin kiinni.

IMG_0975
Valmis pötkö muistuttaa kaupallista vastinetta.

Pussi valmistui melko näppärästi, mutta mitä mieltä? Jos pitkiä kivivillapötköjä ei ole saatavilla tai ne toimitetaan taitettuna (rakenne rikkoontuu), eikä tarve ole suuri, voi itse tehty alusta tulla kysymykseen. Saumaustekniikkaa voi toki soveltaa muuhunkin, kuin vain pussin tekemiseen. Kivivillainen kasvualusta näyttää toimivalta, mutta mahtaako olla sitä? Jatketaan…
Koska sain kivivillaiset kuutiot käsiini vasta sen jälkeen kun olin ostanut Parocin eXtra paalin, en tiennyt aivan millaista kivivillaa olin hakemassa. Myyjä myi tavallista kivivillaa rautakaupasta ja paksuin varastosta saatava oli 150mm. Avaamattomassa paketissa tuo kivivilla on melko kovan tuntuista, mutta vain avaamattomassa. Avattuna kivivilla pääseekin omiin mittoihinsa ja on todella pehmeä. Koko kivivilla homma meni reisille tai suoraan sanottuna perseelleen.
Puntarointi paljastaa. 10x10x7,5 pala oikeaa kasvatuskivivillaa painaa noin 45 grammaa. Saman kokoinen pala Parocin eXtraa painaa n. 22 grammaa. Keskustelin jälleen Parocin rakennusneuvojan kanssa. EXtra on Parocin kevyimpiä tuotteita. Kovemmaksi vaihtoehdoksi tarjottiin COS 5:ttä ja FPS 14:ta. Laskutoimitusten jälkeen saan kasvatuskivivillan painoksi 60kg/m3. COS 5 natsaa kasvatuskivivillan kanssa, koska se painaa 60-70kg/m3. FPS 14 on tiheydeltään jo sitten paljon suurempaa, se painaa 140kg/m3. COS 5 vaikuttaa oikealta valinnalta. Sepä vain on tilaustavaraa 150-200mm:n paksuisena. Saatavuus ja hintakyselyihin ei ole edes muutamista rautakaupoista vastattu.
Vaikka oikeanlaisen kivivillan saaminen näyttää siis melkoisen mahdottomalta hinnasta puhumattakaan, en vielä heitä toivoa omien villojen suhteen. Koska jemmasta  löytyy ehkä pieni pala COS 5:ttä päätin testata sitä yhdessä eXtran ja Cultilenen kasvastublokin kanssa. Tuon COS 5:ttä muistuttavan kivivillan palan  olen joskus pari vuotta sitten pelastanut purkulavalta. Tiheyden puolesta se on yhtenevä Cultilenen kanssa, koska sekin painaa n. 45g 10x10x7,5 kokoiselta palalta, vaikka siinä ei tuota hienoa reikää olekaan.
IMG_0979 Cultilene, COS 5 ja eXtra (alin).

Jotta kaikki kolme kuutiota olisivat suunnilleen samoissa lähtöasetelmissa, tein itse leikkaamieni kuutioiden ympärille myös muovit, kuten teollisessakin mallissa oli. Ympärysmuovin tekeminen oli helppoa, koska pitkästä pussista jäi “sukkaa” josta oli helppo leikata sopivan korkuinen pala.
IMG_1004 IMG_1005
MV-muovista aikaisemmin saumattu sukka kutistui todella hienosti kivivillan päälle kuumailmapuhaltimen kanssa. Ensin jokaista sivua kutistettiin hieman, jonka jälkeen sivuja alettiin kutistamaan kohti lopullista kireyttä. Kuumailmapuhaltimen kanssa pitää olla varovainen, mutta 20-30cm:n etäisyydeltä pyssyä heilutellen muovi kutistui ykkösteholla melko hallitusti.

Ja sitten siihen kivivillan vettymiseen.
7s..
IMG_1009

8,5s…
IMG_1012

…20h
IMG_1030
Kuvat kertovat kaiken. Rakennuskivivilla on todella hyvä kelluke. En muista oliko viimeinen kuva 10, 16, 20 vai 22 tunnin kuluttua testin alusta, mutta sillä ei ole suurta merkitystä. Rakennuskivivilla ei vaan vety tällä tavalla. Kasvatuskivivilla ei taas pysynyt pinnalla, vaan alkoi heti vettyä ja painua kohti pohjaa. Tein muutaman kokeen Cultilenen blokilla ja palat painuivat pinnan alle n. 8,5-9:ssä sekunnissa.
Kun nostin tuon 22 tuntia vedessä maanneen Cultilenen blokin ylös, se ei käytännössä tiputtanut vettä lainkaan. Se mitä se oli ottanut vettä sisäänsä, se myös piti sen. Painoa blokilla oli tasan 600g. Testasin kahdesta muusta Cultilenen blokista painon heti pohjaan painumisen jälkeen ja yllätykseksi paino oli sama 600g. Kasvatuskivivilla siis vettyy välittömästi maksimaaliseen vettyvyystasoonsa.
Jatkoin tämän jälkeen rakennusvillojen kanssa. Ajoin niihin sisään hieman saippuaa sisältänyttä vettä paineruiskun kanssa. EXtra ei niinkään tahtonut ottaa vettä sisään, mutta lopulta sain tuohon COSsin kaltaiseen menemään vettä. Punnitus antoi blokin painoksi 195 grammaa. Lopulta laitoin molemmat rakennuskivivillat veden alle ja puristelin niitä. Kuten arvata saattoikin, eXtrasta lähti huomattava määrä ilmaa. Ilman korvaantuminen vedellä olikin hankalampaa, koska blokki jäi muodottomaksi ruttaantuneeksi kasaksi. En sitä lopulta punninnut, koska blokki vuosi melko paljon ja oli samalla muuttunut erittäin löysäksi. COSsin kaltainen taas oli erittäin kova ja sen puristelu vapautti melko vähän ilmaa. En kuitenkaan tohtinut puristella sitä rajusti, jotta sen rakenne ei olisi muuttunut huomattavasti. Lopulta pääsin 560g loppupainoon, joka kuulosti melko hyvältä. En pidä tulosta vielä täydellisenä, koska tästäkin vesimäärästä huolimatta blokki kellui melko hyvin, kuten eXtrakin.
Rakennuskivivilla ei sovellu kovinkaan helposti kasvien kasvualustaksi. Tai ainakaan se ei saavuta samaa vettymiskykyä kovin helposti verrattuna kasvatuskivivillaan. En täysin tyrmää rakennusvillan käyttöä kasvualustana, mutta kasville se ei suoraan tarjoa optimaalisia kosteusolosuhteita. Vaikka testini näyttivät punaista valoa rakennusvillalle, en vielä luovuta. Se, maksaako rakennuskivivillan käyttö vaivansa, onkin hyvä kysymys. En nimittäin usko. Kasvatuskivivilla kun kestää koko kasvukauden ja on kohtuu edullista ja kaupasta ostettuna se on heti käyttövalmis suorine leikkauksineen. Eikä COS 5:n hintakaan vielä selvinnyt. Seuraavaksi alkaakin ihmettely siitä, miten saisin rakennusvillat vettymään samalla tavalla kuin kasvatusvilla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...