sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Valtavaa kasvua viikossa

Viikko 26 osoittautui jälleen melkoisen helteiseksi. Vaikka kasvua ei tunnu juurikaan tapahtuvan, kuvat viimeistään paljastivat sitä tapahtuneen.

Kasteluiden kanssa olen mennyt välistä melko rimaa alittaen ja chilejä on tullut kasteltua pelkällä kaivovedellä. Sen EC on korkea 0.9, mutta eihän se sisällä sellaisia ravinteita joita kasvit kaipaisivat. Niinpä lannoitukseni on taas ontunut ja kasvit ovat lähes kaikki toinen toistaan keltaisempia. Keltaisuutta lähdin torjumaan ensin erinäisillä yrityksillä, mutta sittemmin olen antanut voimakkaita typpiannostuksia. Vaikutuksia on ehkä hieman nähtävissä, mutta vielä alle viikon sisällä ei ole mitään merkittävää vihertymistä havaittavissa. Helteisillä ilmoilla kasvit kuitenkin juovat uskomattoman paljon ja purkit ovat tämän tästä kuivat. Ensi kautta silmällä pitäen, pitääkin alkaa suunnitella aktiivisempaa kastelujärjestelmää.

Vaikka tuota kasvua tuli joka puolella valtavasti, eipä vertailukelpoisia kuvia tullut napsittua paria lukuun ottamatta.

IMG_3687
IMG_3779
IMG_3689
IMG_3781

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Latvamätää ja hellettä

Kasvihuoneet ovat saaneet sietää tällä kaudella jo melkoisesti helteistä. Kunnollisen lämpömittarin myötä on tullut huomattua tuuletuksen vajavaisuus. Tuuletuksen puutteen takia lämpötila pääsee kipuamaan päivisin turhan korkealle ja hellepäivinä aivan liian korkealle. Tämän päivän huiput kun huitelivat 46:n pahemmalla puolella. Liian kuumaa siis. Luukkuja pitänee rakennella pari lisää. Tänään sain valmiiksi sprinklerilinjan, jolla saa tiputettua lämpötilaa helposti viileän kaivoveden avustuksella. Sprinklerien käyttö on vielä käsikäytöllä, joten sitä käytetään vain tarpeen tullen.

IMG_3778

Sumuna suihkutettu vesi tipauttaa lämpötilan nopeasti alas ja samalla kastelee kasveja. Suihkutus tuo omat riskinsä liikakastelusta ja liiallisesta kosteudesta, joten sitä pitää käyttää vain lyhyitä aikoja ja harkiten.

 

IMG_3751 IMG_3752

Kun kastelu ontuu, kasvit kärsivät nopeasti. Lehdet nuukahtavat helposti ja pian kellastuvatkin. Kellastumisen takana voi olla myös muita ongelmia, jotka ovat joko johdannaisia tai osatekijöitä kuumuudesta johtuen.

 

IMG_3748 IMG_3747

Tällä kaudella törmäsin mielestäni ensimmäistä kertaa latvamätään. Latvamätää esiintyi kivivillassa olevassa Ramirossa. Latvamätää esiintyykin juuri ensimmäisessä satoaallossa, jolloin kasvu on lähtenyt reilusti kasvuun ja on siten ollut liian nopeaa. Kun hedelmät kehittyvät liian nopeasti, ei niiden kärkiosiin ehdi kulkeutua kalsiumia. Onneksi näitä ei näyttänyt olevan tämän enempää. Jatkossa jos kivivillalla on tarkoitus kasvatella, pitääkin kalsiumin saantiin kiinnittää enemmän huomiota. Nythän kivivillassa olleet eivät saaneet kasvihuoneeseen siirron yhteydessä lainkaan vegetatiivisia lannosannoksia, vaan suoraan generatiivisia, joissa kalsiumin määrä oli vähäinen. Selkeä syy-yhteys siis löydettävissä.

 

Ja sitten mukavempiin asioihin, eli kuvia kasvateista.

IMG_3754
Vesiviljelyssä Carolina Reaperiä
IMG_3756
Lemon Droppia
IMG_3758
Carolina Reaperiä turpeessa
IMG_3759
Aji Amarillo podittaa mukavasti jo harjalla
IMG_3760
Ensimmäinen Aji Cristal ottaa väriä ebbissä
IMG_3762
Tepin podittaa satamäärin
IMG_3763
Ensimmäinen Aji Amrillo on pian kypsä
IMG_3768
Aji Fantasya ollaankin jo päästy nauttimaan

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Rakennusvillasta kasvatusvillaksi

Helmikuun alussa ihmettelin hieman kivivilloja ja hieman kirjoitinkin aiheesta. Tuolloin yritin saada tavallisesta rakennusvillasta kasvatusalustaa chileilleni. Rautakaupasta hakemani villa osoittautui nopeasti aivan vääränlaiseksi. Se oli kevyttä, erittäin pehmeää eikä edes uponnut kasvatusvillan tavoin, vaan jäi kellumaan eikä edes vuorokaudessa uponnut mihinkään. Piti siis keksiä jotain muuta.

Sopiva rakennusvilla
Parocin rakennusneuvonta ehdotti minulle korvaavaa villaa, joka olisi ainakin ominaispainoltaan huomattavasti painavempaa kuin ensiksi testaamani ultrakevyt rakennusvilla. Parocin COS 5 vaikutti pienen laskeskelun jälkeen tiheydeltään vastaavalta kuin Pavunvarresta hankkimani Cultilenen pieni kuutio. Koska COS 5 on erikoistuote, ei rautakaupat lämmenneet pienestä kiinnostuksestani. Lopulta Parocilta järjestyi pari levyä testaukseen.

IMG_1063

Villaa leikkaamaan
Villan leikkaus onnistuu parhaiten villaveitsellä. Niitä löytää melko edullisestikin rautakaupoista. Leveän terän ansiosta leikkuujäljestä tulee suora ja terä jättää siistin jäljen. Apuna leikkuussa voi käyttää jotain mallia tai tukea. Itse väsäsin kuution leikkuuta varten mdf-levystä leikkuujigin. Iso pala rakennusvillaa mahdollistaakin palojen leikkuun omiin mittoihin ja muotoihin. Kivivilla koostuu kerroksista joiden suunnalla voidaan jonkin verran vaikuttaa leikatun palan vedenpidätysominaisuuksiin. Taimikuutioissa kerrokset ovat pääsääntöisesti pystyssä, mutta myöhemmin alle lisättävissä paaleissa on käytöissä pysty- ja vaakasuuntaisia leikkuita. Pystysuuntaiset kerrokset kuivattavat paalin nopeammin kuin vaakasuunnassa olevat kerrokset. Kasvatuskäyttöön tarkoitetuissa kivivilloissa on toki paljon enemmän vaihtoehtoja ominaisuuksien suhteen. Niissä kun vedenpidätyskykyyn ja villan toimintaan vaikutetaan kerrossuuntien lisäksi myös muillakin ominaisuuksilla.

Reikää kivivillaan
Isommissa kivivilla kuutioissa on poikkeuksetta reikä johon esikasvatettu taimi laitetaan. Tämä reikä voi olla tarpeen mukaan erikokoinen, mutta normaaleissa kasvatuskuutioissa tuo reikä on noin 35mm. Reikä syntyy kovahkoon rakennuskivivillaan helposti sylinteriterällä. Niitä on löydettävissä helposti esim. autovaraosamyymälöistä, eivätkä halvimmat terät maksa paljoa. Reikä kannattaa porata hieman nopeammilla kierroksilla samalla varovaisesti painamalla. Haluttu syvyys kannattaa merkitä terään, jolloin reikä valmistuu yhdellä kerralla. Porauksessa kannattaa käyttää vaikka akkuporakonetta. Terä uppoaa kivivillaan helposti, joten reiästä tai pikemminkin kolosta voi helposti tulla liian syvä. Porauksesta syntyy jonkin verran kevyttä kivivilla pölyä. Pöly on helppo poistaa reiästä imurilla.

IMG_3633

 

Pintajännitys pois
Kun kivivillasta on saatu leikattua halutut palat, on aika käsitellä villa. Kuten aikaisemmassa kivivillapäivityksessä totesin, ei rakennuskivivilla uppoa. Tämä johtuu siitä, että rakennuskivilla on käsitelty vettä hylkiväksi, ei imeväksi. Rakennuskivivilla ei rakenteellisesti eroa juurikaan kasvatuskäyttöön tarkoitetusta. Ero tulee sideaineesta, jolla voidaan ratkaisevasti muokata kivivillan ominaisuuksia. Koska rakennuskivivilla on vettä hylkivää, pitää se saada muokattua vettä imeväksi. Hydrofobinen rakennuskivivilla saadaan hydrofiiliseksi tensidien avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa kivivillan uittoa vedessä jossa on pesuainetta. Pesuaineen määrä ja sisältö vaikuttavat pintajännitteen häviämiseen paljon. Alla olevassa kuvasarjassa on käytetty kahta eri määrää pesuainetta. Pesuaine on tässä tapauksessa tavallista Fairya. Vertailun vuoksi yhdessä ämpärissä on pelkkää hanavettä.

IMG_1082
IMG_1083
IMG_1085
IMG_1087
IMG_1088
IMG_1089
IMG_1091

Kuten kuvasarjasta on huomattavissa, korkeampi pitoisuus pesuainetta upottaa kivivillan myös nopeammin. 0,5%:n ja 1%:n ero ei kuitenkaan ole järin suuri, joten pesuaineen säästämiseksi pienempi määräkin ajaa asian. Vaikka rakennuskivivillan pintajännitys muuttuu radikaalisti pesuainekäsittelyllä, ei se kuitenkaan aivan pärjää kasvatuskivivillalle, joka käytännössä painuu sekunneissa veden pinnan alle.

 

Vettyminen 2. kerralla
Fairyllä käsitellyllä rakennusvillalla on vielä yksi merkittävästi poikkeava ominaisuus. Se ei nimittäin painu enää uudelleen vedenpinnan alle, jos se menee välissä nostamaan pois vedestä. Tämä ominaisuus liittynee pesuaineen vaahtoavuuteen.

IMG_1096
IMG_1097
IMG_1098

Yllä olevassa kolmen kuvan sarjassa, ensimmäisessä Fairy-vedessä uitetut kuutiot on nostettu valumaan. Puolen tunnin valunnan jälkeen kuutiot laitetaan jälleen vettymään. Nyt vettyminen on nopeaa, tiettyyn pisteeseen saakka, koska kuutiot sisältävät jo melkoisen suuren määrän vettä. Tämän jälkeen uppoaminen hidastuu ja saavuttaa pian maksimaalisen vettymistason. Maksimaalisen vettymistason jälkeen kuutiot eivät painu enää alemmaksi. Mitä todennäköisemmin kuutiot sisältävät nyt ensimmäisestä nostokerralla syntynyttä vaahtoa, että vaahdon sisältämä ilma kelluttaa kuutiota.

Tein tätä jälkimmäistä upotusta varten muutamia kymmeniä kokeita ja missään testissä en päässyt kovinkaan lähelle kasvatusvillan ominaisuuksia. Rakennusvillasta tehdyt kuutiot jäivät kellumaan enemmän tai vähemmän, mutta pohjaan ne eivät vajonneet samoissa ajoissa mitä kasvatusvilla vajosi. Käytin testeissäni lähes tusinaa eri pesuaineita, joissa oli vaihtelevasti eri tensidejä. Vaikka käytössä oli vähän vaahtoavia ionittomia tensidejä sisältäneitä pesuaineita, tulos oli lähes yhtäläinen. Pitkät kuivatusajat, pitkät kostutusajat tai matala ph eivät vaikuttaneet merkittävästi. Toki pitkällä kostutusajalla, matalalla ph:lla ja vähä vaahtoisella pesuaineella saavutettiin paras tulos, mutta voimakkailla teollisilla puhdistusaineilla oli negatiivinen vaikutus itse kivivillaan. Voimakkaat pesuaineet kun käytännössä tuhosivat kivivillan rakenteen ja kuutio muuttui hauraaksi ja hajosi erittäin helposti silpuksi. Fairy oli lopulta se parhain. Sitä puolsi eritoten käyttöturvallisuus ja helppo saatavuus. Todettakoon tähän väliin se, että vaikka rakennuskivivilla ei saavuta näillä menetelmillä kasvatuskivivillan uppoamisominaisuuksia, se ei tarkoita sitä etteikö villa toimisi kasvatuksessa. Huuhtelun jälkeen villa kun ottaa kaadettua vettä yhtälailla vastaan kuin kasvatusvillakin ja vedenpidätyskyky on lähes yhtä korkea villoja vertaillessa.

 

Ja käytännössä
Alkutalvesta ajattelin yrittää kasvatusta ammattikäytössä olevalla kivivillaharkolla. Tietysti sillä pienellä erotuksella, että harkko olisi ollut rakennusvillasta. Tuolloin kasvatusvillan saanti oli hieman huonoa tällä kulmakunnalla. Joskin tilanne on nyt hieman parantunut. Koska oikeaa kasvatusvillaa on nyt hieman helpommin saatavilla, pitää rakennusvillasta pitää etsiä jotain muita etuja, jotta sen käyttö olisi perusteltua. Itse asiassa perusteluita ei hirveästi tarvitse etsiä, koska ne tuntuvat tulevan esille ihan tarpeen myötä. Rakennusvilla tarjoaa mahdollisuuden omiin mittoihin ja isosta levystä on helppo ottaa paloja sen mukaan mitä tarvitsee. Käsittely tulee hienoisena miinuksena, mutta isompien palojen kohdalla tämä ei ole mikään haitta. Jossakin vaiheessa omat suunnitelmani harkon käytön suhteen muuttuivat ja päätin korvata pussitetun villan astiaan laitettavalla palalla. Tuon palan koko oli jonkin verran isompi, joten juuristolle tulee myös automaattisesti enemmän tilaa. Johtuen levyn mitoista, tuli näistä paloista vaakasäikeisiä. Vaakakerroksisuus tarkoittaa siis parempaa vedenpidätyskykyä, josta on hyötyä normaalia kuumemmassa kasvihuoneessa.

Rakennusvillan käsittely lähtee liikkeelle leikkuusta.
Isosta levystä leikataan halutun kokoinen pala. Jos levystä ei riitä sellaista palaa kuin tarvitaan, voi toki laittaa kaksi levyä päällekkäin. Kaikki mekaaniset työstöt kannattaa tehdä ennen uittoa, eli siis jos palaan tulee reikä/kolo tee ne ennen tätä vaihetta.

IMG_3108
Leikattu levy laitetaan astiaan, jossa se pääsee vettymään kauttaaltaan. 0,5%:n määrä Fairya antaa riittävän vettymistuloksen.
IMG_3115
Jos pesuaineen annostelu on summittainen ja siten oletettavasti liian pieni tai jos kivivillapala on iso, voi vettymistä vauhdittaa painolla. Mitä vähemmän ionittomia tensidejä pesuaine sisältää ja sitä kautta myös koko vesi, sen hitaammin vettyminen tapahtuu. Kun kivivillasta ei nouse enää ilmakuplia tai se on painunut itsestään vedenpinnan alle, voidaan sitä pitää täysin vettyneenä.
IMG_3117 Kun vettyminen on tapahtunut, on saippuainen vesi hyvä antaa poistua kivivillapaloista. Rakennusvilla on tässä vaiheessa muuttanut jo käyttäytymistään ja se imee vettä. Näin ollen yksittäinen pala vaatii erittäin pitkän ajan kuivuakseen alkuperäiseen painoonsa. Yllättäen kivivillan muuttunutta käytöstä voi tässä kohtaa käyttää jo hyödyksi. Kun palat pistetään päällekkäin, alempi pala imaisee ylemmän palan melko nopeasti kuivaksi.

Kuvassa on kolme palaa. Lisäämällä mahdollisuuksien mukaan näiden alle vielä yhden palan, saadaankin nopeasti kolme melko kuivaa palaa. Kuten kuvastakin käy ilmi, on ylin pala luovuttanut suurimman kosteutensa alemmille. Kivivilla on yli 90%:sti ilmaa, joten palan sitoma määrä vettä on täysin verrannollinen palan tilavuuteen.
IMG_3121
Kun saippuavesi on valunut kivivillasta, on aika huuhdella pesuaineet pois. Älä anna pesuaineisen villan kuitenkaan kuivua, vaan suorita pesu heti kun kuutio on vielä kostea tai märkä. Pesuaineen pesu käy yllättävän helposti ja yllättävän pienellä vesimäärällä. Suihkuta vettä kuutioon joka puolelta niin pitkään ettei valuva vesi näytä sisältävän vaahtoa. Kun kuutiot on huuhdeltu, annan niiden kuivahtaa. Ylimääräisen veden saat jälleen pois pinoamalla kivivillat päällekkäin ja mahdollisesti nipun alle vielä yksi ylimääräinen villapala.
IMG_3160
Jos aiot käyttää paalia tai kuutioita sellaisenaan kasvualustana, on se hyvä kääriä muoviin. Kuutiosta tuttu “sukka” on parhain tehdä huuhtelun jälkeen villojen kuivuttua. Jos muovin kanssa ei haluta kikkailla kuumentamalla ja saumaamalla, voi muovin kiinnittää palan ympärille myös teippaamalla. Kun kivivilla on kuivunut huuhtelusta, on seuraavana vuorossa kivivillan lannoitus. Lannoitukseen kannattaa käyttää niitä vesiliukoisia lannoitteita joita aiot käyttää myöhemminkin kastelussa. Lannoiteliuoksen vahvuus ja ph tulee säätää ennen kastelua. Kasteluliuoksen väkevyys saa olla 2,5-4,0 mS/cm. Ph:n voi säätää välille 4,0-5,0. Kun kivivilla on lannoitettu, on se sen jälkeen käyttövalmis.

 

Kokemuksia
Kokemuksia rakennuskivivillan käytöstä on kertynyt kahdelta kaudelta. Ensimmäisellä kaudella ei käytössä ollut COS 5 villaa, vaan jotain hieman samantyyppistä. Ongelmaksi muodostui tuolloin vedenhylkivyys. Vaikka villaa olisi kuinka kastellut, se ei kastunut kunnolla. Nyt testeissä on ollut COS 5 rakennuskivivillaa ja se on pärjännyt ihan siinä missä varsinainen kasvatusvillakin. Ainakin ihan näin harrastelijan käytössä. Alkuvalmistelut ovat tietysti hieman poikkeavat, koska tuote ei ole heti käyttövalmis. Iso levy toki antaa vapautta erilaisille toteutuksille.

IMG_3462
Tällä hetkellä COS 5:ssä on kasvamassa “kanankakkachili” sekä kolme Ramiro-paprikaa. Neljäskin Ramiro löytyy, mutta se siirtyi tilanpuutteen vuoksi villakuutioineen turpeeseen. Ramirot lähtivät kasvamaan hitaasti NFT viritelmässäni, mutta juurten päästyä pohjaan, meno villiintyi. Villakuutioiden sivut jäivät alkutohinoissa muovittamatta ja lähellä toisiaan olleet kuutiot olivatkin lopulta solmussa kuutioiden välillä risteilevistä juurista.

IMG_3460-001 IMG_3456

IMG_3584
Kuutiot tuli muovitettua vasta Ramiroiden siirtyessä kasvihuoneeseen. Jotta vaurioilta vältyttiin, kuutioit muovitettiin ainoastaan muoviin kietaisemalla. Sauma vedätettiin kiinni palalla teippiä. Kuten kuvastakin käy ilmi, ovat juuret hieman eksyneet löysän paketoinnin johdosta.
IMG_3586
Kivivillakuutio asettui ylempänä nähtyjen kivivillalevyjen päälle. Kuutiosta juuret porautuivat jo viikon puolentoista aikana alalevyyn ja sitoivat kuution tiukasti kiinni.
IMG_3583
[Group 3]-IMG_3579_IMG_3582-4 images

Vaikka itse dripperijärjestelmä on vielä toimimaton, on rakennuskivivilla osoittautunut loistavaksi kasvualustaksi. Vedenpidätyskyky on hyvä ja vain aivan kovempina hellepäivinä on ollut nuutumista. Kun dripperikin alkaa toimimaan kellon avulla, on nuutumiset historiaa. Syksyllä nähdään millaista juurikasvustoa näihin paketteihin on syntynyt.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Uutta purkkia Rocotoille

Rocotoissa temmeltäneistä punkeista näytettiin pääsevän helposti eroon muutaman päivän Carbon Kick kuurilla ja muutamilla myöhemmillä varmistusruiskutuksilla. Rocotot ovat kukkineet melko mukavasti kasvihuoneeseen päästyään. Harmillista vain, mutta kukat eivät ole vain kehittyneet eteenpäin paria lukuun ottamatta. Kukkien putoilun tulkitsen johtuvan stressistä tai lannoituksen puutteesta.

Rocotot ovat monien muiden chilien tavoin lähtöisin Etelä-Amerikasta. Vuoristossa ilma jäähtyy huomattavasti yöksi, joten suuret lämpötilanvaihtelut vastaavat paremmin Rocoton alkuperäisiä elinolosuhteita. Myöskään suuret lämpötilat eivät ole Rocoton mieleen.

rocoto160613

Yllä mainitut asiat eivät juurikaan toteudu, eikä varsinkaan kasvihuoneen perähuoneessa. Siellä on päivisin liian kuuma ja yöksi lämpötila ei välttämättä tipu tarpeeksi alas. 7,5 litran purkin tuntuvat myös olevan kuivia tämän tästä. Kastelusta huolimatta kasvit joko haihduttavat tehokkaasti tai niille ei ole edes tarpeeksi vettä tarjolla. Kuivuus yhdistettynä kuumuuteen saattavat olla stressiä aiheuttavia asioita.

Perähuoneen päälle vedettiin aurinkoisten ilmojen alkaessa harso jotta aurinko ei porottaisi ja polttaisi chileihin aivan täydellä teholla. Tuolloin katonrajassa ollut ilmastointi luukku meni peittoon ja sen kautta ei ole käytännössä lainkaan vaihtunut ilmaa. Nyt harso on poistettu luukun kohtaa ja toivottavasti suurimmat lämpöhuiput tasaantuvat. 

Ajattelin heittää ruukkuihin nyt vielä hieman kanankakkaa, mutta ruukut osoittautuivatkin melko piukaksi juuristosta johtuen. Tästä lähtikin ajatus ruukunvaihdosta suurempaan. Tällä hetkellä ei näyttänyt olevan vapaana kovinkaan paljon suurempia ruukkuja, joten ajattelin, että voisikohan näille tehdä yhden ison kangasruukun. Kangasruukku tosin kuivahtaa melko hyvin, joten pian ajatus vaihtui kangasruukusta laastipaljuksi. Niinpä kolme 7,5 litran purkkia vaihtui 60 litran laastipaljuun.

IMG_3657
Lähtötilanne. Kolme 7,5 litran purkkia.

IMG_3676
Purkeista löytyi kohtuulisesti juuria. Osa oli hakeutunut reunaan, osa ylös pintaan.

IMG_3679
Laastipalju alkoi äkkiä tuntuakin melko pieneltä, vaikka jokaiselle kasville tuli n. 12 litraa lisää tilaa. 

IMG_3681
Mullaksi tehtiin sekoitus 620W turpeeseen perustuen. Siihen lisättiin lekasoraa tuomaan kuohkeutta ja ilmavuutta (pytyssä ei reikää) ja luonnonturvetta tuomaan happamuutta. Koska luonnonturve ei sisällä juuri yhtään voimaa, lisättiin sitä Kekkilän Luonnonlannoitteella.

 

Mielenkiintoista nähdä, auttavatko nämä toimet hedelmien muodostuksessa. Jos hedelmiä ei ala vieläkään muodostua, vaihtoehdoksi jää vielä kokeilla ulkokasvatusta.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sahanpurusta ei mullan jatkeeksi

Alkuvuodesta laitoin kokeellisesti chilejä kasvamaan sahanpuruun. Testisekoituksia oli muutamia erilaisia ja verrokkitaimia tuli automaattisesti laiteltua. Tilanahtauden vuoksi sahanpurutaimet eivät saaneet kovin hyviä paikkoja, mutta myös verrokit olivat samoissa oloissa. Näin ollen vertailua on hyvä suorittaa.

Vaikka olosuhteet eivät olleet alussa parhaat mahdolliset, testi kuitenkin onnistui hyvin ja kysymys sahanpurusta mullan jatkeena sai mielestäni riittävän hyvän vastauksen tälläkin otannalla. Ensimmäiseksi on todettava, että sahanpurua käytetään vesiviljelyssä väliaineena melko yleisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa. Sahanpurun laatu ratkaisee paljon ja se mistä puusta se on peräisin. Koska kaupallisessa viljelyssä käytetään sahanpurua menestyksekkäästi, ei ole mitään syytä kiistää sen toimivuutta. Testin tavoitteena oli hieman tutkia, toimiiko perus “mitä sattuu” puru sellaisenaan tai multaan sekoitettuna normaalissa kotiviljelyssä.

Hyvin nopeasti oli huomattavissa se, että puru sitoo liikaa kosteutta eikä tahdo luovuttaa sitä pois. Puru siis piti kasvualustan erittäin märkänä pitempiä aikoja. Koska kastelun tarvetta ilmeni todella vähän, olisi kasteluliuoksen vahvuus pitänyt todennäköisesti olla huomattavasti korkeampi. Nyt kastelu suoritettiin tarpeen ilmaantuessa samalla vahvuudella jota annettiin myös muille taimille.

Tulos testistä oli melko selkeä. Enemmän purua, vähemmän kasvua. Verrokkitaimet kasvoivat tänä aikana mullassa huomattavasti paremmin. Myös superlonrouheessa kasvaneet taimet kasvoivat paremmin, vaikka niitäkin piti kastella erittäin vähän. Rouhe, vaikka ei puuta ole nähnytkään olikin testin mustana hevosena varsinainen yllättäjä ja se saattaisi olla todella hyvä kasvualusta puoli- tai täysautomaattisessa vesiviljelyssä.

IMG_3601
IMG_3611
IMG_3598
IMG_3599
IMG_3605
IMG_3624
IMG_3609
IMG_3610
IMG_3620
IMG_3614
IMG_3616
IMG_3622
IMG_3604
IMG_3631
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...