perjantai 17. marraskuuta 2017

Vihreää leivän päälle

Blogiyhteistyö: Siemenkauppa.com
Microleaf-versot ovat itäneet hienosti viikossa ja nyt osa alkaa olla jo syöntikokoisia. Auringonkukat ovat pisimmälle itäneitä ja nyt on hyvä heittää itämään uusia siemeniä vanhojen versojen sekaan. Näin kasvua ja syötävää saadaan hieman porrastettua.

5-IMG_20171117_171009

Melko nopeasti itämisen jälkeen kävi selväksi, että lisävaloa kaivataan hyvään kehitykseen. Itse asiassa itäneet versot ehtivät tuossa kohtaa jo venymään liiaksikin. Nyt valoa on ja sain sen juuri asennettua, kun vihanneskrassissa alkoi näkyä itämisen merkkejä. Toivottavasti noille riittää nyt valoa ja niistä kehittyy hyviä ja tukevia versoja.

1-IMG_20171114_202255
Suomen syksy ja talvi ovat pimeitä. Lisävalo on käytännössä pakollinen lisä.

2-IMG_20171116_161759
Sareptansinappi kaipaa valoa, jottei kasvusta tule pitkää. Sato on korjattavissa kun toiset lehtiparit ilmestyvät versoihin.

3-IMG_20171116_161805
Auringonkukan siemenet itävät nopeasti ja versot kasvavat vauhdilla. Nämä ovat jo käyttövalmiita.

4-IMG_20171116_164225
Vihanneskrassin siemenet ovat suuria ja itävät siten hieman hitaammin.


6-IMG_20171117_184853

7-IMG_20171117_184912

tiistai 14. marraskuuta 2017

Pakkasenkestävä chili

Suomen suvi on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Kasvukausi on etelässäkin välillä turhan lyhyt pitkän kauden kasveille. Chilit kestävät tunnetusti kovin kehnosti kylmyyttä ja yksi hallayö yleensä lopettaa chilikauden ulkoa.

IMG_20171020_163427

Olen jo pitkään haaveillut kylmänkestävästä rocotosta, joka ei säikähtäisi ensimmäistä hallayötä ja kestäisi syksyistä säätä jossa päivällä ollaan selkeästi plussalla, yön taas painuessa miinuksen puolelle. Haave saattaa olla hieman liikaa haaveiltu tässä vaiheessa. Askel kylmänkestävyyteen löytyy kuitenkin suhteellisen helposti. Puutarhassa on myös majaillut Capsicum flexuosum chili. Vaikka se on kotoisin trooppiselta alueelta Paraguaysta, on se saanut jo hyvän maineen kylmänkestävänä.

IMG_20171112_084356

Oma C. flexuosum puska koostuu todellisuudessa kolmesta eri puskasta. Tällä on tarkoitus helpottaa kukintojen ristiin pölyyntymistä, jota tämä laji tuntuu lähes poikkeuksetta vaativan. Edelliskesänä satoa tuli runsaasti ja puska siirtyi talvisäilytykseen sisälle. Talvi oli sille kuitenkin rankka kokemus ja lisävalotuksesta huolimatta hengissä selvittiin nipin napin. Kesän se saikin sitten jo viettää omillaan, mutta tuntui pärjäävän suhteellisen hyvin. Lokakuun lopulla tulikin sitten se pelätty kylmyys ja ensimmäiset yöpakkaset.

IMG_20171112_084546

Ensimmäisenä kylmänä yönä lämpö tippui kolmeen pakkasasteeseen. Tämä ei vielä tehnyt näkyvästi tuhojaan ja yksi rocotokin näytti selvinneen. Tämän jälkeen seurasi pari yötä, jolloin pakkanen tippui jo yli viiden asteen. Tämä teki pitkälti myös selvää C. flexuosum chistä, vai tekikö sittenkään. Kolmen pakkasyön jälkeen tuli taas lämpimämpiä öitä ja “flexu” sai olla ulkona edelleen. Sitten mieleen juolahti, mitenhän kasvi mahtoi selvitä aikaisemmista pakkasista ja vein kasvin sisälle kasvihuoneeseen.

IMG_20171112_084647

Lehtiä tippui roimasti, mutta osa jäi kuitenkin kiinni kasviin. Muutaman viikon aikana oksien kärjet myös mustuivat. Ne olivat selvästi kuolleet.

Ilokseni havaitsin eilen kasvissa uutta kasvua. C. flexuosum selkeästi kestää pakkasta. Ilmiselvästi C. flexuosumin pakkasen kestävyys perustuu sen puumaiseen olemukseen. Se ei ole samanlainen kuin tavalliset chilit, jotka muistuttavat ruohokortisia kasveja. Ehkäpä se näin kestää jäätymistä tai ainakin osittaista jäätymistä. Tarinat kertovat vieläkin hurjemmista selviämisistä jossa pakkanen on ollut paljon paljon enemmän. Se, kestääkö C. flexuosum pitkään lepotilassa ja jäässä koko meidän pitkän talven, onkin sitten aivan eri juttu. Asia olisi projektin arvoinen, mutta haasteellinen ja pitkä.

Taksonomisesti C. flexuosum on kaukana C. pubescensista, jotka edustavat käytännössä chililajikkeiden ääripäitä. Kylmän ja myös talven kestävä chili olisi jotain erikoista, josta moni chiliharrastaja haaveilee.

IMG_20171112_084653

Kerro kommenttikenttään omat näkemyksesi, haaveesi tai jopa kokemuksesi chilien kylmänkestävyydestä. Oletko kenties yrittänyt kehittää kestävämpää lajiketta?

IMG_20171112_084715

torstai 9. marraskuuta 2017

Versoja itämään

Blogiyhteistyö: Siemenkauppa.com
MicroLeaf on pieni, rapea ja paljon ravintoaineita sisältävä verso tai lehti. Versot maistuvat  salaateissa ja voileivällä. Ne sopivat myös kalan ja lihan lisukkeeksi. MicroLeaf-siemenet kylvetään mullalla täytettyihin astioihin. Kun versot ovat noin 2–4 viikon ikäisiä ja 5–10 cm pituisia, ne ovat valmiita syötäviksi. MicroLeaf on siis helppo ja yksinkertainen tapa kasvattaa vitamiinipitoisia versoja ikkunalla talvellakin.





Nyt kun kasvukausi on ohi ja uusi kasvukausi siintää kaukana edessä, on hyvä aika laittaa vihreää kasvamaan. Versojen ja lehtien kasvatusta voi toki harrastaa ympäri vuoden, mutta tällaisessa arjen harmaudessa se piristää eniten.

Siemenkauppa.com lähti tuomaan vehreyttä arkeeni ja lähetti Nelson Gardenin MicroLeaf kasvatussetin. Mikrolehti-kasvatussetti sisältää valumakaukalon ja kolme kirkaskupuista kasvatuspurkkia. Suuressa (65x20cm) setissä voi kasvattaa useampia lajikkeita kerralla tai yhtä lajiketta paljon. Versojenkasvatuslaatikosta on olemassa pienempikin malli. Molemmat mallit ovat tukevaa muovia ja ovat konepestäviä.

IMG_1711-8194RAW
IMG_1711-8195RAW
IMG_1711-8198RAW
IMG_1711-8201RAW
Kasvatuslaatikot on suunniteltu käytettäväksi keittiössä ja sopivat erinomaisesti ikkunalaudalle. Valumakaukalon tukevuus mahdollistaa laatikoiden helpon ja tukevan siirtelyn. Tuuletusaukkojen ansiosta laatikoiden kosteutta on helppo säätää.

Aloita versojen kasvattaminen täyttämällä ojitetut istutuslaatikot mullalla. Tavallinen kukkamulta käy tähän hyvin. Itse käytin kukkamullan ja kookoksen sekoitusta. Versot nousevat helpommin hienojakoisesta mullasta, kuin esim. turpeesta.
Täytä laatikot, mutta jätä n. 1cm tyhjää laatikkoihin.

IMG_1711-8208RAW
Tutustu versojen siemenpussien kylvöohjeisiin. Jotkin siemenet saattavat tarvita esiliotusta, jolla nopeutetaan itämistä.

IMG_1711-8204RAW

Kylvä siemenet mullan pinnalle tasaisesti. Pussit sisältävät pääsääntöisesti yhden kerta-annoksen kasvulaatikkoon. Voit myös hieman porrastaa kylvöjä, jolloin kaikki versot eivät valmistu juuri samana hetkenä, ja näin voit nauttia tuoreista versoista pidempään.
IMG_1711-8209RAW

Paina siemenet tiiviisti mullan pintaan ja halutessasi peitä siemenet kevyesti mullalla. Kastele multa lopuksi kevyesti vedellä.
IMG_1711-8213RAW

Siirrä kylvös lämpimään ja valoisaan paikkaan. Käytä tarvittaessa lisävaloa. Varo kuitenkin suoraa auringonpaistetta. Pidä kylvös kosteana. Poista kansi kun versot ovat 1-2cm:n korkuisia. Sumuta 1-2 kertaa päivässä. Korjaa sato 2-4 viikon kuluttua. Osasta lajikkeista voidaan kerätä useampi sato. Tarkemmat ohjeet siemenpussin takaa.
IMG_1711-8216RAW
edf

lauantai 4. marraskuuta 2017

Maa-artisokkaa

Maa-artisokka (Heliantbus tuberosus) on monivuotinen auringonkukan sukulaiskasvi. Sen kukinto muistuttaa etäisesti auringonkukkaa, mutta auringonkukasta poiketen se kasvattaa maamukulan. Mukula onkin se osa joka maa-artisokasta syödään. Nimestään huolimatta maa-artisokka ei kuitenkaan ole sukulaiskasvi latva-artisokalle. Maa-artisokka kasvaa kaksi metriä korkeaksi ja omaa tukevan rungon, mutta sitä voidaan kuitenkin joutua tukemaan. Pitkä kasvusto antaa suojaa puutarhan herkemmille kasveille.

5-IMG_20171104_144959

Maa-artisokka on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, mutta toisissa lähteissä sen kerrotaan oleva lähtöisin Etelä-Amerikasta, Perusta. Se rantaantui Eurooppaan 1600-luvun alussa ja levisi nopeasti pohjoiseen. Maa-artisokka esiintyi Turkulaisen lääkäri Tillandzin kasviluettelossa jo aikaisin 1600-luvulla, jossa kerrottiin maa-artisokan viljelystä Turun seudulla. Maa-artisokka menestyikin hyvin pohjolassa sen hyvän kylmänkestävyyden ansiosta. Maa-artisokka oli suosittu, kunnes myöhemmin saapunut peruna syrjäytti sen.

4-IMG_20171104_144634

Maa-artisokka on ristipölytteinen ja sen lisääminen tapahtuu mukulasta. Mukulat istutetaan multavaan maahan, mutta se voi menestyä monenlaisessa maassa, kunhan ojitus on kunnossa. Parhain sato saadaan kuitenkin kuohkeasta, syvämultaisesta, hiekkaisesta ja voimakkaasta maasta. Mukulat istutetaan maahan 10-15cm:n syvyyteen myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä, maan ollessa sula. Siemenmukulaksi voi käyttää vaikka ruokakaupasta ostettavaa mukulaa. Mukulaväli 30cm, riviväli 80cm. Maan pH7.

6-IMG_20171104_145110

Mukulat kehittyvät vasta syksyllä, syys-lokakuussa, kun maanpääliset varret ovat jo lakastuneet. Maa-artisokat voi nostaa maasta myöhään syksyllä niin pitkään kun maa on sulaa. Nostetut mukulat säilytettään viileässä, mielellään muovikalvolla suojattuna, jotteivat ohutkuoriset mukulat kuivu. Mukulat säilyvätkin parhaiten maassa ja loppusadon voi nostaa käytettäväksi myös aikaisin keväällä roudan sulettua, jolloin ne ovat jopa maukkaampia ja napakampia kestämään keittämistä. Mukulat voi säilyttää pakastimessa kevyen ryöppäyksen jälkeen. Jos satoa on tarkoitus kaivaa myöhemmin, kannattaa rungot leikata syksyllä 30cm tyngäksi, jolloin mukuloiden löytäminen myöhemmin helpottuu. Parhaimmat, keskikokoiset mukulat kannattaa säästää seuraavan kauden siemenmukuloiksi. Kukkien nypintä suurentaa mukuloita, mutta sitä ei yleensä tehdä, koska korkea maa-artisokkaryhmä muodostaa kukkiessaan kauniin kasviryhmän.

Maa-artisokan viljely muistuttaa perunaa. Sen hoito on helppoa ja parhaimmillaan maa-artisokka ei tarvitse lainkaan huolenpitoa. Jos maahan sekoitetaan voimakasta kompostia, lisälannoitus ei ole tarpeen. Muutoin keväisin lannoitteeksi riittää rakeinen kananlanta tai seoslannoite. Lannoitteena voidaan käyttää myös ruohosilppua, josta maa-artisokka saa tarvitsemaansa typpeä. Typen saanti on erityisen tärkeää loppukesällä ja syksyllä, jolloin mukuloiden kasvu on kiihkeintä. Rikkakasvit pidetään pois taimien juurelta ja taimet voi halutessaan mullata, kun varret ovat kasvaneet 45cm:n mittaiseksi. Multauksen jälkeen rikkakasveista ei enää tarvitse huolehtia.

3-IMG_20171104_144305

Maa-artisokkaa voidaan kasvattaa yksivuotisena, mutta normaali kierto on 2-3 vuotta. Jos Maa-artisokka on liian kauan samassa paikassa, sen mukulat alkavat jäädä vuosi vuodelta pienemmiksi. Kasvupaikan vaihdon yhteydessä on syytä kerätä myös pienemmätkin mukulat pois maasta. Muutoin näistä maahan jätetyistä mukuloista kehittyy tulevana kesänä uusi iso kasvi, joka nopeasti saavuttaa toisten kasvien seassa rikkakasvin statuksen.

2-IMG_20171104_144137

Maa-artisokkaa voi käyttää perunan tavoin ruuanlaitossa. Sitä voi käyttää perunamuusiin tai siitä voi valmistaa muusin itsessään. Parhaimmillaan se on keitettynä, voin kera nautittuna. Mukuloita voi käyttää keitoissa, paistoksissa ja raasteissa. Maa-artisokkakeitto on ehkä tunnetuin siitä valmistettu ruoka. Tärkkelyksen sijaan ne sisältävät inuliinia sekä jonkin verran hedelmäsokeria. Tästä syystä maa-artisokka sopii hyvin diabeetikon ruokavalioon. Inuliini ei kuitenkaan hajoa ruoansulatuksessa, koska ihmisellä ei ole ole inulaasi-entsyymiä. Inuliini kulkeutuu hajoamatta paksusuoleen, jossa bakteerit alkavat hajottaa sitä. Tästä voi aiheutua tottumattomalle runsaasti vaaratonta kaasun muodostusta. Kaasun muodostuksen pitäisi kuitenkin helpottua, kun maa-artisokkaa syödään useammin.

1-IMG_20171104_143651

Maa-artisokka on kestävä ja melko vapaa tuholaisista. Toisinaan sitä voi vaivata juurikirvat. Epäilys juurikirvoista kannattaa pitää aiheellisena, kun kasvi nuutuu ilman muuta selkeästi näkyvää syytä.

Lähteet: Suomalainen Piha ja Puutarha 951-20-5164-8, Hyvän sadon hyötypuutarha 951-37-3091-3, Auringonkukasta viiniköynnökseen - Ravintokasvit 951-0-21295-4, Keittiöpuutarhuri 951-1-17724-9, Keittiöpuutarha 978-951-1-24089-1, Otavan Puutarhakirja 951-1-11595-2

tiistai 31. lokakuuta 2017

Okaa, juuripersiljaa ja maa-artisokkaa

Syksy on mukuloiden ja juuresten aikaa. Nyt kun maa on taas sulanut, on aika ryhtyä viimeisiin mukuloiden nostoihin.

Oka, siis tuo Andien perunan korvike. Ensimmäinen okakeräys oli vaisu. Nyt vuorossa oli kahden puskan ylös nosto, jotka ovat kasvaneet koko kesän avomaalla, pellon reunassa. Maanpinta suli nopeasti sateiden ansiosta. Okan mukuloiden nostolle ei ole teoreettisesti mitään kiirettä ja sato olisi saanut kerätä vielä kokoa lähemmäs paria kuukautta. Koska pakkanen vei jo kasvit harsojenkin alta, eivät maanalaiset mukulatkaan kasva. Niinpä nosto tuli eteen.

IMG_20171028_161511

IMG_20171028_161708

IMG_20171028_162137

IMG_20171028_162605

IMG_20171028_162640

Mukuloiden määrä ja koko ei ollut nyttenkään mikään mairitteleva. Joukossa oli sentään pari mukulaa jotka olivat hieman isompia ja pari taisi olla jopa hieman suurempia kuin itse siemenmukulat. Okat selkeästi viihtyvät penkissä, mutta syksyn pitäisi olla pakkaseton mielellään marraskuun loppuun asti. Nyt muutama pakkasyö pilasi okien jatkon. Kasvihuoneessa isossa saavissa oleva oka on vielä hyvässä kunnossa. Nyt okasadon maine ja kunnia lepää sen varassa.


Juuripersiljan keräys on odottanut kylmiä ilmoja. Se on Arno Kasvin mukaan viimeisiä juureksia jotka nostetaan. Juuripersiljat ovatkin rehottaneet koko kesän todella hyvin ja se on antanut hyvin lupaavia odotuksia maanalaisien osien kasvulle.

IMG_20171029_112315

IMG_20171029_112604

IMG_20171029_112811

IMG_20171029_113100

Juuripersiljan kanssa kävi sitten niin, kuten siinä pelättiin. Ne olivat kaikki kärsineet taimien siirrossa avomaalle ja juuren kehitys oli häiriintynyt. Tästä johtuen juuri oli lähtenyt voimakkaasti haaraantumaan. Tästä syystä porkkanaakaan ei saa siirrellä missään vaiheessa. Juuripersiljalle suositellaan kuitenkin esikasvatusta ja vasta sitten itämisen jälkeen se siirretään avomaalle. Arno Kasvin mukaan tämä on tietoinen riski, joka kuitenkin kannattaa ottaa. Tämä keittojuures on kyllä se joka tekee keitosta keiton makuisen, joten eiköhän tämäkin kasvi kasva ensivuonna jälleen pellossa. Esikasvatukseen pitää vain lisätä tarkkuutta sadon laadun parantamiseksi.


Maa-artisokka on nyt pop. Se on myös perulainen kasvi, kuten todella moni muukin meillä jo yleinen kasvi. Maa-artisokkaa meillä on kasvanut jo 5-6 vuotta, mutta siihen ei ole aikaisemmin kiinnitetty hirveästi huomiota. Se onkin kasvanut kukkapenkissä ja saa kasvaa edelleenkin siellä. Maa-artisokka kasvaa todella korkeaksi ja muodostaa kasvustollaan erinomaisen näköesteen. Maa-artisokka pitää samanlaisesta maasta kuin oka, eli ilmavasta ja hiekkaisesta. Tänä vuonna maa-artisokkapenkkiä päätettiin siirtää, ja siinä samassa osa mukulista kerättiin talteen syömistä varten. Loput mukulista palasi kukkapenkkiin.

IMG_20171029_113205

IMG_20171029_113227

IMG_20171029_080605

IMG_20171029_080616

IMG_20171029_080815

IMG_20171029_080459

Maa-artisokkia saatiin talteen 10 litraa ja kukkapenkkiin palasi vielä noin 20 litraa. Kasvi on siis erittäin tuottoisa, eikä vaatinut lainkaan hoitoa. Parissa kukkapenkissä on vielä maa-artiokkaa, joista toinen rivi on ainakin sellainen joka pitää hävittää. Tästä kertynee vielä lisää mukuloita. Osassa maa-artisokkia oli myös juurikirvoja. Kiitokset Mikalle nopeasta tunnistuksesta kirvojen suhteen. Juurikirvat voivatkin olla näkymätön uhka maa-artisokille.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Okasato, otto 1

Vaikka okat ovat olleet jaettuna kasvimaalle ja kasvihuoneeseen, tuli niille loppu hyvin samaan aikaan. Tällä hetkellä ainoastaan yksi oka on kasvihuoneessa elinvoimainen ja vehreä, tuo kun siirrettiin ulkoa sisälle lämpimään kasvihuoneeseen ennen kylmiä ilmoja. Pakkanen vei ulko-okat harsokerrosten alta. Niitä tutkaillaan vähän myöhemmin, kun maa sulaa tästä taas lähiaikoina.

Kasvihuoneessa oli kaksi okaa koko kesän. Ne olivat käytännössä koko kesän kaikkein parhaimman näköiset. Nyt syksyn myötä ne ovat näivettyneet ja kuihtuneet hiljalleen pois. Nyt kun okakausi näyttää selkeästi sivuutetulta, oli aika tonkaista pintaa syvemmältä.

IMG_20171027_105653 IMG_20171027_110034

IMG_20171027_105903

Kasvihuoneokien osalta odotukset olivat korkealla. Olivathan ne lopettaneet jo kasvukautensa. Pettymys olikin sitten suuri. Satoa näiden kahden okan osalta oli tasan nolla. Ei siis yhtään mitään. Ei edes jämiä siemenmukulasta.

Ulko-okat olivat harson ja lumipeitteen alla ja ne taisivat mennä jo tuossa taannoin, kun pari yötä oli putkeen –5,5°C pakkasta. No, ne ovat nyt jäisessä maassa, paitsi yksi. Yksi tuossa ryppäässä oli purkissa ja se päätettiin katsoa tähän jatkeeksi.

IMG_20171027_110342

IMG_20171027_110442

IMG_20171027_110836

IMG_20171027_110840

Sato oli kappalemäärällisesti suuri, mutta ei se siltikään aiheuta hurraamiseen. Yksi hivenen suurempi oka sieltä sentään löytyi. Taisi sekin olla siemenmukulaa pienempi.
Ei tästä voi hirveästi vetää puoltavia johtopäätöksiä okanviljelyn hyväksi. Kuten Arno Kasvikin sanoi, ulluko, oka ja anu eivät sovi suomalaiseen avomaaviljelyyn.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...