torstai 19. lokakuuta 2017

Jättirocoto sisälle turvaan

Kesäkuussa pähkäilin kasvihuoneessa ollutta rocotoa. Se kun kukki runsaasti, tuotti siitepölyä, mutta kukat abortoituivat. Syy kukkien abortoitumiseen saattoi olla heikossa juuristossa, lannoituksessa tai lämpötiloissa. Kasvin siirto ulos auttoi ja hedelmiäkin alkoi muodostua. Lannoitteiden kanssa oli koko kesän jonkinlaista säätöä ja tuntui siltä, että kasvi kärsi koko kesän typpivajeesta. En lisännyt tästä huolimatta typen määrää suhteessa, vaan nostin lannoiteväkevyyttä vesiviljelyliuoksessa. Näin ollen typen mg/l arvo nousi, typpi-kalium suhteen pysyessä vakiona. Myöhemmin nostin kalium- ja fosforitasoa N-K ja P-K lannoitteilla, nostamatta samalla kuitenkaan sivu- ja hivenravinteiden määrää. Boostia kesän mittaa haettiin Yaralla, Remolla ja NutriVantilla sekä Jaakontaialla.

IMG_f20171015_155720

Rocoto majaili kesän kasvihuoneen edessä ja keräsi jatkuvasti lisää hedelmiä oksiensa painoksi. Sadon kypsyminen oli hidasta viileän kesän ja viileän syksyn johdosta. Tulevia halloja ja pakkasia vastaan rocoto päätettiin siirtää turvaan juuri siivottuun kasvihuoneeseen.

IMG_20171015_155813

Siirto ei ollut helppo. Lopulta siinä tarvittiin neljä henkeä pitämään ja ohjailemaan oksia. Puutarhakaari ja puutarhan portti siirrettiin ensin pois tieltä. Sitten varsinainen siirto pääsi käyntiin. Peruutus ja kääntö kasvihuoneen ovelle oli ahdas, eikä kulku kasvihuoneen ovestakaan ollut mikään helppo. Rocoto siirtyi kuitenkin suhteellisen kivuttomasti kasvihuoneen takaosaan. Projektin ehkä haastavin vaihe oli kasvin pystys ja tuenta. Rocoto oli nimittäin kesän aikana kasvanut hyvin toispuoliseksi ja oli ottanut vahvasti tukea puutarhakaaresta ja kasvihuoneen seinästä. Pituutta kasvilla oli myös runsaasti, yli kasvihuoneen sisäkorkeuden. Niinpä oksien levitys jäi hieman vajaaksi.

IMG_20171015_155821

IMG_20171015_163503

Satoa on kasvin oksilla erittäin runsaasti, vaikka sitä on kerätty jo huomattavasti. Uusia hedelmiä tuntuu muodostuvan jatkuvasti, eikä jatkuva kukinta ja pölyttyminen näytä tuovan loppua tälle ilotykitykselle. Juuristo on sitten keväästä kasvanut, vaikka en vieläkään pidä sitä minään mahtavana.

IMG_20171015_163430

Ikeanft jää osaltani nyt historiaan ja pyrin ensikaudeksi kehittämään jonkin toisenlaisen, mutta vastaavan kasvatusmetodin. Pumpun ja säiliön huolto on erittäin ongelmallista ja jopa mahdotonta. Kasvin paino on vääntänyt kannet ja myös Trofast purkit hieman muodottomiksi. Ensikaudeksi pitää kehitellä systeemi jossa nämä ongelmakohdat on ratkaistu ja jolta voidaan odottaa vielä tätäkin parempaa tulosta.


IMG_20171015_163419

IMG_20171015_155747

IMG_20171015_155741

tiistai 17. lokakuuta 2017

Syyssiivous kasvihuoneessa

Elämä jatkuu ja arki painaa armotta päälle kaikesta huolimatta. Syksy on ollut lämpötilojen suhteen todella heilahteleva, vaikka tällä kolkalla ollaan toistaiseksi vielä vältytty hallalta. Yöpakkaset kolkuttelevat kuitenkin aivan nurkan takana, joten nyt oli hyvä hetki siivota kasvihuone loppusyksyä ja alkutalvea varten.

IMG_20171014_135100

En aio aivan vielä laittaa kasvihuonetta kylmäksi ja talviteloille, koska kasvihuoneessa on vielä tehtävää ensi kautta silmällä pitäen. Tehtävälista on pitkä ja asioita muistuu mieleen samalla kun keksii uusia. Moni parannus on roikkunut listalla pitkään, mutta on ajanpuutteen tai kasvihuoneen täyttöasteen takia jäänyt tekemättä. Osa asioista jäi viime kaudella tekemättä, koska 500 litran maanalainen ravinnevesisäiliö, 3 satelliittitankkia ja paluuveden puhdistin työllistivät vuodenvaihteeseen ja vielä keväällä rutkasti. Maata kaivettiin kasvihuoneesta pari kuutiota ja samassa tuli asennettua kaminallekkin ilmaputki päädystä maasäiliön vierustaan. Nyt maankaivuulta ei ole näkyvissä. Kaminan Ilmaputken lämpötilaerot eivät riitä synnyttämään kaivattua vetoa, joten putkeen asennettin tuuletin, jolla kaminan vetoa on helppo lisätä. Tämä turboahdin tosin vaatii säätöelektoniikkaa, joka onkin asennusta vaille valmis.

IMG_20171014_135110

Ilmankiertoa pitää ehdottomasti saada lisättyä kasvihuoneessa, koska seinät levättyvät edelleen varjoisalla puolella. Korkea kosteus on myös edullinen kirvoille. Kosteuden hallintaa pitää miettiä vakavasti ja tällä hetkellä käytössäni on wifi-verkon yli toimiva kosteus- ja lämpötilaohjain. Se, mitä ja miten tuon ohjaimen saa toimimaan haluamallani tavalla, onkin sitten toinen juttu. Kasvihuoneeseen tulee myös laattalattia, jolla toivon saavani parannettua lämmönvarausta, valoisuutta ja siivottavuutta. Laattojen maalaus on jo käynnissä, joskin laattojen pysyminen yhtään valkoisina on erittäin epätodennäköistä. Onneksi laatoista tai maaleista ei ole tarvinnut maksaa niiden ollessa jätettä omistajilleen. Edessä on myös mittava työ ruukkujen ja niiden paluulinjojen keksimisessä ja tekemisessä. Tarkoituksena on saada kerättyä kaikki ylikastelu ruukusta talteen ja takaisin maasäiliöön. Tämä tarkoittaa pohjaeristeiden jyrsintää ja putkitusten rakentamista, mutta myös ruukkuyhteiden keksimistä.

IMG_20171014_163437

Ja mitäs sitten itse syyssiivouksesta…? Koska kirvat ja vihannespunkit ovat olemassa olollaan kiusannut koko kauden, päätin viheltää pelin poikki baccatumien ja annuumien osalta. Osa rocotoista pääsi myös kompostikasan jatkeeksi. Vihannespunkkitilanne pysyi käytännössä koko kauden kurissa Carbon Kick Boosterin ansiosta, mutta vain kurissa. Tässä mittakaavassa ruiskutuksia olisi pitänyt tehdä melko usein ja tarkemmin kuin se olisi ollut mahdollista. Ruiskutuksen peittävyyden parantamiseksi olisi kasvit pitänyt olla harvemmassa ja samalla enemmän tavoitettavissa joka suunnasta. Myös ruiskupullon olisi pitänyt olla 10x kalliimpi, jotta sen paine ja sumu olisi ollut hienompi ja tavoittavampi. Ruiskutuksien lisäksi olisi myös kaivattu biologista torjuntaa.

IMG_20171014_165139

Niinpä kasvit toinen toisensa perään hävisivät kasvihuoneesta. Seinät ja muut pinnat pestiin teollisella pesuaineella. Likaa, pölyä, levää ja nokihometta oli käytännössä ihan joka paikassa. Pintojen käsittely jätettiin tällä erää tälle tasolle. Kauden alussa on vuorossa itse desinfiointi. Sumutuslinjan tyhjennys tehtiin paineilmalla, kuten viimekin vuonna. Tippalinjat eivät tänä vuonna olleetkaan käytössä tässä kasvihuoneessa, joten näihin letkuihin ei tarvinnut koskea. Ylimääräiset tavarat ja käyttämättömäksi jääneet pumput menivät pesun kautta lämpimään varastoon. Vielä pitää ruuvata luukut kiinni ja asennella sisäpuolelle lämpösulkumuovi turhien lämpöhukkien minimoimiseksi.

IMG_20171014_165151

IMG_20171014_163424

IMG_20171014_164828

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa, rakas Saana

1-IMG_20170924_163444_thumb1
Saana ‘Touhstone’s Hot Sugar’ 29.8.2006 – 13.10.2017

Lemmikit tuottavat elämänsä aikana omistajilleen paljon iloa. Perheeseen otetut lemmikit ovat poikkeuksetta perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin. Lemmikkien elinikä on monesti suhteellisen lyhyt ja joskus tulee vastaan se hetki kun rakkaasta lemmikistä täytyy päästää irti ja päästää se matkalle sateenkaarisillalle.

1-IMG_002159_thumb1

Aina maanpäälinen taivallus ei ole helppo ja tätä elämän ja kuoleman rajan hetkeä on joskus vaikea hahmottaa. Näin kävi meille. Cornish Rex-kissa Saana tuli äkkiä huonovointiseksi ja siitä alkoi jojottelu elämän ja kuoleman välillä.

1-IMG_002231_thumb1

Oireilu alkoi tahattomana syömättömyytenä. Parin väliin jääneen aterian jälkeen eläinlääkärin ohjeesta Saana sai parafiiniöljyä. Kun tämäkään ei muuttanut tilannetta, olikin jo turvauduttava lääkärikäyntiin. Lääkärissä selvisi melko pian Saanan kärsivän suolitukoksesta. Tämä johti nopeasti leikkaukseen ja ruokaa sekä karvoja sisältäneen tukoksen poistoon. Leikkaus oli nopeasti ohi ja Saana oli jo illalla kotona. Muutama päivä meni erittäin hyvin ja ruoka maistui kohtuullisesti. Toipuminen leikkauksesta ei kuitenkaan edennyt hyvin. Se näkyi apaattisuutta, voimakkaana juomisena ja sen jälkeisenä oksenteluna. Saanan paino tippui rajusti ja tämä johti uusiin käynteihin eläinlääkärillä. Leikkaushaava oli tulehtunut ja auennut. Tämä johti parin päivän tiputukseen ja päivähoitoon eläinlääkäriasemalla. Kahden tiputuspäivän jälkeen Saana oli kuin uusi kissa. Se puhkui elinvoimaisuutta ja tarmoa. Tuntui, että se ottaisi nyt kiinni menetettyä aikaa. Aloittamamme painonseurantakin oli positiivista seurattavaa. Saanan kanssa meni hyvin ja auki jätetty leikkaushaavakin pieneni pienemistään. Leikkaushaava meni umpeen kontrollipäivänä, kaksi viikkoa leikkauksesta, eikä vatsapeitettä tarvinnut enää tämän jälkeen huuhdella natriumkloridilla.

1-20160507_125126_thumb1

Kontrollikäynti oli iloinen tapahtuma. Ultrassa todettiin suolen hyvä toiminta ja kunto. Muutoinkin näytti hyvältä. Verikoe oli positiivinen, joskin tulehdusarvot olivat vielä koholla. Lääkitys kuitenkin jätettiin tässä kohdassa pois. Tässä kohtaa oli hyvä huokaista helpotuksesta, Saana paranee!

1-IMG_4247_thumb1

Huokaus oli kuitenkin liian aikainen. Saanan ruokahalut alkoivat kontrollin jälkeen häviämään ja mukaan tuli jälleen ylenpalttinen juominen ja sen perään voimakas oksennus. Painokin lähti taas laskuun. Saanalle saatiin aika lääkäriin, jolloin leikkauksesta tuli kuluneeksi kolme viikkoa. Lääkäri ei pitänyt tilannetta pahana, vaikka laihtuminen oli jälleen silmiin nähtävää. Saana jätettiin tiputukseen ja tarkempiin tutkimuksiin. Puolen päivän jälkeen lääkäristä soitettiin, että mikään ei toimi. Ruoka ei kulje vatsalaukusta eteenpäin, suolessa oleva massa velloo edestakaisin. Osa suolta on kuoliossa. Shokkina tämän päälle tuli munuaisarvot, jotka ylittivät mittalaitteen mittauskyvyn. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Edessä oli eutanasia.

Saana nukahti Virpin sylissä nopeasti ja levollisesti. Saana poistui keskuudestamme ehkä juuri siinä lämpimässä sylissä jossa se olisi itse toivonut lähtevänsä.

1-IMG_7450_thumb1

Lemmikin nopea menettäminen oli tuskallista, eikä surutyö ole vieläkään valmis. Menetimme Saanan aivan liian aikaisin, vaikka olimme varovasti keskustelleet myös tästä vaihtoehdosta lääkärin vilauttaman syöpämahdollisuuden takia. Kipeämmäksi asian tekee se, että hoito antoi välillä erittäin suuria valonpilkahduksia ja tämä loppu ei kuulunut tämän sairauden lopputulemaksi. Tämä kirjoitus on osa surutyötämme.

Saana oli Cornish rexiksi hieman arka ja sivuun vetäytyvä. Saana oli kiltti. Kun kaivelin kuvia tätä kirjoitusta varten, huomasin sen miten Saanan todellinen luonne tuli kuvien kautta vahvasti esille. Saana rakasti perhettään ja kissakaveriaan Toivoa. Toki näiden kahden kissan välille mahtuu niitä myrskyisiä hetkiä, mutta lopulta Saana vain halusi olla ystävä ja lähellä rakastettuja. Miten se onkin niin vaikeaa huomata toista ja vasta lähdön hetkellä iskee se suuri ikävä ja kaipuu. Menetimme Saanan myötä hienon kissan, joka myös rakasti meitä. Saana oli Toivon kumppani 10 vuotta. Saana hankittiin Toivon kumppaniksi ja ystäväksi. Nyt Saana on pois ja Toivo on jälleen yksinäinen ja surullinen.
 
1-IMG_002131_thumb1

Sanotaan, että eläimestä on helppo luovuttaa. Olen menettänyt tähän ikään mennessä useampia lemmikkejä ja tuntuu, että asia käy vain vaikeammaksi. Kun lemmikki on jokapäiväisessä kanssakäymisessä mukana ja sitä todella rakastaa, on myös eron hetki raastavampi. Miksi meille niin rakkaiden pitää lähteä niin äkkiä, varoittamatta?

1-IMG_6956_thumb1

Kuolema tekee nöyräksi, mutta monissa tapauksissa se nostattaa katkeruutta elämää kohtaan. Samalla se täyttää mielen kysymyksistä. Mitä jos… Jos kuitenkin…
Kärsikö lemmikki? Miksi oikeaa vaivaa ei nähty? Tekikö hoitaja hoitovirheen? Olisiko toinen lääkäriasema toiminut toisin? Teinkö itse jonkin kohtalokkaan virheen?

Kun kysymyksiä käy läpi mielessään, on kuitenkin hyvä muistaa, että päätökset rakkaan lemmikin hoidosta ja kohtalosta tehdään aina sen hetkisen tiedon mukaan parhaita valintoja tehden. Mekin elimme sen tiedon varassa mitä lääkäri antoi. Tosin eri lääkärien hieman ristiriitaiset mielipiteet leikkauksessa tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksestä jäivät pahasti kaihertamaan. Mietitystä aiheuttaa myös se, ottiko lääkäri Saanan leikkaukseen aivan pieneen aikarakoon ja teki ajanpuutteen takia minimin, eikä laajempana jollaisena pari Saanaa hoitanutta lääkäriä sanoi toimenpiteen yleensä tehtävän.

Saana on nyt pois, eikä mikään jossittelu tai jälkiviisaus tuo sitä takaisin.
Lepää rauhassa, rakas Saana.

Saanaa jäi kaipaamaan meidän perhe, Toivo-kissa ja Viki-koira, vaikka jälkimmäisen kanssa ei suoranaista ystävyyssuhdetta koskaan syntynyt, oli lajien välisen kuilun yli kuitenkin havaittavissa huolehtimista.

1-IMG_20170904_141304_thumb1

Ehkä tapaamme vielä rakkaan Saanan ja muut menettämämme lemmikit sateenkaarisillan päässä ja ylitämme sillan yhdessä matkalla toiselle puolelle.

1-IMG_0377_thumb1

torstai 5. lokakuuta 2017

Okassa mukulan alkuja

IMG_20171004_174547

Olen tarjonnut okille hieman erilaisia oloja, jotta selviäisi missä ne menestyisivät parhaiten. Kasvihuoneessa kasvu on ollut pitkin kesää erittäin hyvää, mutta näin syksyä kohden lakastuminen on lähtenyt siellä käyntiin ensimmäisenä. Näin käynyt isossa 30 litran saavissa, kuin 5 litran ruukussakin. Varovainen toive on, että kasvihuoneen okat olisivat kehityksessä hieman ulkokasveja edellä.

IMG_20171004_174433 IMG_20171004_174513

Ulkona tilanne on toisin. Siellä okat suorastaan rehottavat, vaikka ne ovat saaneet vain satunnaisesti lannoitevettä ja Jaakontaikaa. Kastelukin on ollut pitkälti sateiden varassa. Kuivempina aikoina ja mullan ollessa kuivaa, okat vetävätkin lehdet suppuun pienentääkseen haihdutusta. Oka myös sulkee lehtensä yöksi todennäköisesti kylmän varalta.

IMG_20171004_173834

IMG_20171004_174115

Okat on kuin peruna, mutta kasvattaa mukulat vasta kauden lopussa. Ei sen aikana. Koska syksy alkaa olla jo suhteellisen pitkällä, väistämättä mieleen hiipii ajatus mukuloiden kasvamisesta. Faktahan on, että oka ei ala kasvattamaan mukuloita viileyden tai kylmän myötä. Se kaipaa pimeää. Kuten jo keväällä laskeskelin, alkaa okan mukuloiden tuotanto vasta kun päiväpituus laskee alle 10 tunnin. Tässä kohtaa Uuden-Seelannin ja Andien oka eroavat hieman toisistaan, koska Uuden-Seelannin oka aloittaa mukulatuotannon kun päiväpituus laskee 12 tuntiin ja Andien oka vasta kun päiväpituus on 9-10 tuntia.

Vaikka tunnillisesti päiväpituuden ero on suuri näiden kahden okan välillä, ei Turun korkeudella tuolla ole kuin kolmen viikon ero. 12 tunnin päiväpituus alitetaan 25.9,  10 tunnin 17.10 ja 9 tunnin päiväpituus alitetaan jo 28.10. Jos kyseessä on Uuden-Seelannin oka, on se aloittanut mukuloiden tuottamisen viikko sitten.

Saamani mukulat ovat Rekolan puutarhan viime vuoden satoa. Ja näiden siemenmukulat oli taas ostettu verkkokaupoista Espanjasta ja Puolasta. Tiedossa ei ole sitä, onko kanta Uusi-Seelantilaista tai Andien okaa, tai kenties niiden sekoitus. Oman googlailun perusteella itselläni olevat voisivat olla Andien okaa ja lajikkeiksi voisi sopia Sawasiri Blanco tai Cintao. Tähän viittaisi muoto ja väritys. Myös siemenmukuloiden äärimmäisen pieni koko antaisi viitteitä Andien suuntaan.

Koska syksy on ollut taas suhteellisen lämmin ja okat ovat olleet hyvinvoivia. Niiden juuriston tila on kiehtonut jo pitempään. Nyt juuristokurkkaus päätettiin tehdä. Suurimman okan osalta piti nopeasti todeta, ettei kurkkaus onnistu 30 litran saaviin. Okan oksat ovat äärimmäisen herkkiä ja juuripottia ei voi nostaa varsista. Eikä 30 litran painavaa pottia voi kääntää käsien varaan, piti kurkkaus tehdä pienempään yksilöön. Vaikka 30 litraa yhdelle peukalon kokoiselle okan mukulalle kuulostaa suurelta, oli saavista tullut runsaasti juuria pohjareikien kautta ulos.

5 litran ruukussa majaillut oka oli helpompi tapaus. Juuristo erinomainen siinäkin ja kaikeksi yllätykseksi sieltä löytyi ruukun reunastakin pieniä mukulan alkuja. Jos tilanne pysyisi nyt vakaana, olisi kahden kuukauden päästä saatavissa hyviä mukuloita juuri jouluksi.
cof
cof
cof
cof

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rocotot ulkona

Kalenterin lehti käännähti lokakuun puolelle ja osa rocotoista pääsi kasvihuoneen lämpöön. Rocotoista suurin on edelleen ulkosalla ja pian se onkin siirrettävä sisätiloihin.


Ikea NFT:ssä oleva rocoto olikin ainoa rocoto joka suostui tekemään runsaasti satoa. Sen oksat vääristelevät painavan sadon määrästä. Ja mikä erikoista, rocoto kukkii vielä innokkaasti. Vaikka kukintaa on ollut pitkin kesää, ei kukista muodostunut mitään vielä kasvihuoneen puolella. Vasta ulossiirron jälkeen kukat alkoivat pölyyntyä ja pysymään kiinni, vaikka kasvihuoneessakin oli pölyttäjiä ja kukkia pölytettiin manuaalisesti.

Satoa on alkanut kertyä mukavasti, mutta sadontuotto räjähti käytännössä käsiin, kun lisäsin lannokeohjelmaani neljännen komponentin, jolla nostin fosforin ja kaliumin määrää. Nyt ohjelma on sisältänyt ravinteita seuraavan mukaan N208-P180-K580-Ca95-Mg21-S30mg/l. Typpi-kalium suhde on 1:2,79 ja teoreettinen EC 3,6. Johtavuus tosin jää alle arvioidun.

Muut rocotot ulkona ovatkin sitten pärjäilleen paljon heikommin. Syynsä tähän on erittäin huono kohtelu. Aivan ensimmäiseksi ulos päätyivät ns. varataimet tai sellaiset jotka eivät oikein mahtuneet kasvihuoneeseen ja rankkaantuivat ensimmäisenä ulos huonon menestyksen takia.

Osa rocotoista oli pienissä amppeleissa ja ne kuivuvat uskomattoman nopeasti. Kun kasvu on vielä yksipuoleista, on amppeli tuossa tuokiossa kenossa. Kenottavan amppelin kastelu on vaikeaa. Yksikin kasvihuoneeseen takaisin päätynyt amppelirocoto vaatii pari tiiltä ruukun päälle pysyäkseen pystyssä. Niin kieroon ja toispuoleiseksi se oli kasvanut kesän aikana omenapuun siimeksessä.

Niinpä nämä jäivät vain satunnaisten kasteluiden ja sateiden kasteltaviksi. Tästäkin huolimatta kukinta on ollut näihin päiviin asti runsasta ja satoakin löytyy jonkin verroin. Lieko sitten osa vaikutuksensa kasvualustoissa olleet sammaleet, biohiilet, hyötymikrobit ja mykorritsat.

13-IMG_20170929_104434
14-IMG_20170929_104442
11-IMG_20170929_104408
12-IMG_20170929_104423
15-IMG_20170929_104943
16-IMG_20170929_105025
01-IMG_20170927_215330
02-IMG_20170927_215440
10-IMG_20170929_104401
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...